perjantai 25. lokakuuta 2019

Demokraattisen valtion ydintehtävät

Mitkä ovat demokraattisen valtion ydintehtävät, ne asiat joista ei voi tinkiä kansanvaltaisessa valtiossa?

Kansalaisten/kansan edustaminen ja edunvalvonta kansainvälisessä ympäristössä. Valtion tulee pyrkiä kansalaisten vapauden säilyttämiseen, kuten reilujen, keskinäisten sopimusten laadinta sekä ulkoisen uhan ehkäisemiseen poliittisin keinoin ja tarvittaessa uhan torjumiseen rajoilla.

Kansalaisten elinolosuhteiden varmistaminen. Väestönsuojelun, kuten poliisin, pelastuslaitoksen ja terveyshuollon ylläpito. Yhteiskunnan ylläpitoon liittyvän infrastruktuurin varmistaminen. Poliisin tehtävä ei ole vahtia kuka sanoi mitä Internetissä, vaan suojella rauhaa haluavia ihmisiä rikoksilta ja selvittää jo tapahtuneet rikokset. Poliitikkojen ja viranomaisten tulee suojella kansalaisia ja valvoa, että he saavat mahdollisimman hyvän terveydenhuollon*. Tähän liittyy oleellisena myös koulutus, sillä ilman osaavia henkilöitä, ei edellä mainittujen asioiden ylläpito ole mahdollista.
Tähän liittyy oleellisena myös huolen pitäminen vanhuksista, juurikin niistä henkilöistä, joiden työn tuloksia sinä nautit hyvinvointiyhteiskunnassa, jota he olivat rakentamassa. Menneet sukupolvet ovat olleet osaltaan rakentamassa yhteiskuntaa, vaikka eläkkeitä ei ole ollut olemassa, kuin hyvin lyhyen ajan historiaa.

Kaikista muista asioista valtio voi leikata, mutta ei yllä olevista asioista. Ennen yllä mainituiden budjetista leikkaamisesta, tulee leikata kaikista muista asioista, kuten kansanedustajien palkkioista ja eduista. 
Valtion tulisi pitää tavoiteltavana tilaa, joka on lähellä yövartijavaltiota, mutta ei kuitenkaan saavuta sitä.
Toisaalta infran ylläpidon varmistamiseen kuuluisi, että keskeiset nykyisen yhteiskunnan välttämättömyydet, mikä tarkoittaisi energiatuotannon (sähkölaitokset), juomaveden ja viemärijärjestelmän pitämistä valtion ja kuntien (kansan) hallinnassa.

* Tämä ei tarkoita holhousta, ihmisillä tulee silti olla päävastuu omista asioistaan. Tähän kuuluu turvallisen, testatun rokotteen valinta, eikä altistaa kansalaisia osaksi ihmiskoetta alkoholinhuuruisen lounaan ja tyhjien lupausten korruptoimana.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Historia toistaa itseään 4

Ensimmäisen Maailmansodan aikana, vuonna 1915 Osmannien valtakunnassa (nyk. Turkki) toteutettiin armenialaisten joukkotuhonta, eli kansanmurha. Suomi ei muuten ole virallisesti tunnustanut kansanmurhaa tapahtuneeksi.

Ukrainassa vuosina 1932 ja 1933 Neuvostoliitto aiheutti nälänhädän varastamalla kaiken ruoan, jopa siemenviljan. Tilannetta voi kutsua kansanmurhaksi, koska se oli tahallaan aiheutettu.

Aikomukset ja valmistelut vuonna 1994 tapahtuneeseen Ruandan kansanmurhaan oli kansainvälisesti nähtävissä ennen kansanmurhan tapahtumista, mutta YK päätti olla tekemättä mitään.


Tänä päivänä (ja aiemminkin) Turkki on kohdistanut vainoja itsenäisyyttä tavoitteleviin kurdeihin. Kurdit taistelivat mm. isistä vastaan. Turkin hallitsija Erdogan on hyökkäämässä naapurivaltioon Syyriaan, kohteenaan kurdit. 
Tilanne on sama, kuin Ruandan kansanmurhan alla, valmistelut kansanmurhaan ovat kaikkien nähtävillä, mutta kukaan ei tunnu olevan halukas puuttumaan tilanteeseen.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Pieni kevennys

Facebook kaverini päivitys, miksi jedit ovatkin pahiksia Star Warsissa, sai minut miettimään toista asiaa. 60-luvun Batmanissa suurin superrikollinen ja muiden johtaja on ... Batman. Miten niin? No. Katsokaapa sarjaa. 

Batman tietää aina rikollisten suunnitelmat ja ennakoi heidän liikkeensä. Niistä pienistä yksityiskohdista, joista hän väittää selvittäneensä suunnitelman, ei ole oikeasti pääteltävissä mitään. Vaikka monta kertaa peräjälkeen rikolliset ja apurijoukko hyökkää viittasankarien kimppuun ja saavat turpaansa mahtavien tehosteiden kera, ei heillä ole mustelmia tai ruhjeita, puhumattakaan murtuneesta leuasta tai verenvuodosta. 
Superrikolliset eivät koskaan varmista, että Batman kuolee, vaan jättävät hänet karkaamaan edessä olevasta kuolemasta, jopa melko naurettavilla ja ihmeellisillä keinoilla.

Kissanainen on monesti ilmaissut romanttisen kiinnostuksensa Batmaniin, mutta Batman on kerta toisensa jälkeen tyrmännyt lähestymisyritykset. Kissanainen jopa tarjosi luopuvansa rikollisesta urastaan ja auttavansa Batmania, mutta Batman ei suostunut. Batman selvästi manipuloi Kissanaisen rikollisiin tekoihin, jotta tämä saisi huomiota Batmanilta.

Batman on narsisti, joka nauttii kansalaisilta saamastaan ihailusta. Jopa Robin ihannoi Batmania kyseenalaistamatta mitään mitä Batman hänelle kertoo. Batman manipuloi Robinin vaaratilanteisiin, josta hän kerta toisensa jälkeen pelastaa Robinin, tietysti juuri oikealla määrällä, että Robin pystyy tappelemaan vastaan ja uskoo omiin voimiinsa. Robinilla on jopa käynyt mielessä, että joku käsikirjoittaisi kuolemanvaaralliset juonet, joista he pääsevät karkuun, johon Batman sanoi, että sellaista tapahtuu vain elokuvissa ja tämä on todellista elämää.

Batman on monta kertaa kertonut ottaneensa yleisvasta-ainetta myrkkyihin, joille hänet on altistettu. Mutta onko näin? Hän yleensä näyttelee, että myrkky toimii, etenkin aineet, jotka saavat tottelemaan rikollisen käskyjä, mutta miten voimme tietää, että hän ylipäätään on saanut myrkkyä? Hän voi näytellä taistelevansa rikollista vastaan, mutta kaikki onkin vain näytelmää.
Kaupungin  poliisivoimat ovat heikkoja ja hidasälyisiä. Poliisi on riippuvainen Batmanin olemassaolosta. Mistä tiedämme, ettei Batman/Bruce Wayne ole osallistunut tai manipuloinut poliisivoimien koostamisessa.
Vankila tarjoaa rikollisille leppoisat olot, jossa voivat huoletta punoa uusia juonia. Batman on täysillä mukana vankilanjohtajan metodeissa pitää vankila hotellimaisena lepokotina.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Kuka sanoikaan ja mitä

Taas kysyttiin opiskelijoiden mielipiteitä poliittisista lausahduksista. Kertoo eika hyvin, etteivät ihmiset oikeasti tiedä mitä ja miksi he oikeastaan vastustavat, ainoastaan ketä heidän tulee jonkun muun mielestä vastustaa.
Tällä kertaa kysyttiin mielipidettä Yhdysvaltojen presidentin lausunnoista, joiden luultiin olevan Trumpin, mutta olivatkin Obaman. Sama on meneillään koko mediassa. Lähes kaikki, mistä Trumpia on syytetty, onkin Obaman tai aiempien hallintojen aikaansaannoksia.

Sama oli tilanne "anti-fasistien" mielnosoituksessa, johon joku henkilö meni pitämään puheen, jonka oli koostanut pelkästään Hitlerin puheista. Kovasti nimitellään toisia natseiksi, vaikka itse ihannoivat sitä ideologiaa.

Sama kotimaassa. Kovasti jotkut vastustavat poliitikkoa jonkun tietyn puheen perusteella ja väittävät poliitikon puhuvan tarkasti sanottua asiaa, mutta eivät kykene antamaan linkkiä, missä ko. henkilö oli sitä sanonut, ehkä vain uutislinkin mediaan, joka väittää jotain sanotun.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Valittu vai ehdolla

Nyt, kun on kahdet vaalit ihan perätysten, tulee hyvin esille eräs ongelma. Jokaisesta puolueesta on asetettu ehdolle juuri valittuja kansanedustajia. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, että puolueet haluavat maksimoida tulevat äänet. Mutta äänestäjien kannalta asia on ongelmallisempi, haluaako juuri valittu edustaja olla eduskunnassa vai lähteekö hän nyt sitten mepiksi ja valuiko antamani ääni nyt hukkaan. Onko puolueen ääniharavana edustaja vai pelkkä kumileimasin.

Tämän voisi ratkaista siten, että kirjaisi lakiin, ettei henkilö voi toimia, kuin yhdessä luottamustehtävässä kerrallaan. Jos on kunnallisvaltuutettu, kansanedustaja, meppi tai presidentti, ei voi olla ehdolla vaaleissa, joihin valitaan ennen nykyisen luottamustoimen päättymistä.

Tämä laittaisi ehdokkaat miettimään mihin he oikeasti haluaisivat. Ehdokkaaksi asettumisen sijaan edustaja voisi toimia toisten ehdokkaiden mainostajana ja kertoa antavansa näyttävästi tuen jollekin ehdokkaalle, tai vaikka useammallekin. Näin voitaisiin ottaa hyöty ääniä keräävästä henkilöstä ilman, että äänestäjille anntetaan epämääräinen, epäilevä tunne ehdokkaan sitoutumisesta toimien hoitamiseen.


Kun vaaleihin päästiin, niin olisi parannusehdotus muihinkin vaaleihin. Henkilövaalien pitäisi olla siirtoäänivaalit. Siirtoäänivaaleissa ei toista kierrosta tarvittaisi ja äänestäjän ei tarvitsisi miettiä taktista äänestämistä.

Siirtoäänivaaleissa äänestäjä laittaa lappuun ehdokkaiden numerot paremmuusjärjestyksessä.
Esimerkiksi vaalit, joissa ovat ehdolla ehdokkaat A-F.

Nykyinen vaalitapa laittaa äänestäjän miettimään vaalitaktikointia. Äänestäjä haluaisi äänestää C:tä. Koska B ja E ovat suuria ennakkosuosikkeja, hän joutuu äänestämään E:tä, koska ei missään nimessä haluaisi B:tä valituksi.

Siirtoäänivaaleissa kirjoitetaan lappuun useamman henkilön numero paremmuusjärjestyksessä. Vähiten laskennassa ääniä saadun henkilön laput laskettaisiin uudelleen siten, että äänet siirtyisivät lapun arvojärjestyksessä seuraavana olevalle ehdokkaalle. Seuraavaksi otetaan laskentaan jälleen vähiten ääniä saaneen ehdokkaan lapuista siirretyt äänet ja kaava toistetaan, kunnes vain kaksi ehdokasta on jäljellä, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa.

Henkilö voisi äänestää C:tä huoletta, koska hänen ei tarvitse miettiä vaalitaktikointia. Muiksi ääniksi hän voisi laittaa vaikkapa F:n, koska tämä vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä ja kolmanneksi E:n vaalitaktisista syistä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa huomataankin, että B:n ja E:n suosio olikin vain mediahypetystä ja todellisia suosikkeja olivatkin A ja C. Näin olisi myös mahdollista vähentää median tekemää manipulointia.